Mielipiteitä ja ragetusta

Oon tässä nyt viimeisen kuukauden aikana miettynyt cosplayaamista erilaisistä näkökulmista. Itse näen sen kehittävänä harrastuksena jonka mukana saan paljon uusia kavereita ja sosialisoidun (kun olen ennen ollut hiljainen hissukka yksin kotona jnejne.). Kavereiden mielestä tämmönen "olioiksi" puekutuminen on turhaa, niille en edes jaksaa alkaa selittämään yhtään mitään. Äitini kannustaa minua jatkamaan, isäkin mutta yhtä juttua en ymmärrä.
Okei, joo, harrastan ringetteä. Okei, pelaan SM-tasolla. Okei, cosplay on toinen harrastukseni, mutta se EI OLE "hömpänpömppää"!!! Isäni nimittäin kutsuu sitä siksi. Ottaa päähän! Hän ei selvästi ymmärrä kuinka kehittävä harrastus cosplay voi olla. Lainaanpa nyt suoraan suomen ehkä vanhimman cossaajan blogista (Cossi Mummo):

"Mistä Cosplayssa on minulle kyse? Yksi osa siitä on aivojen tuuletusta oman työn rinnalla. Saa välillä ottaa vähän rennommin, jopa hivenen huolimattomammin (suosittelen tätä lähestymistapaa lähinnä itseni kaltaisille neuroottisille perfektionisteille), ja nyrjäytellä päätään sen kanssa, miten jännittäviä työtapoja, materiaaleja ja tekniikoita tässä harrastuksessa voi käyttää. Samalla tapaa myös kertakaikkisen mahtavia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista - ja voin sanoa, että useimmiten tuskin huomaan ikäeroa nuorempien harrastajien kanssa, kun päästään keskustelemaan vaikkapa softiksen loputtomista käyttömahdollisuuksista tai lempisarjoista. 

Cosplay on aivan äärettömän mahtava harrastus. Se ei ole "vain" puvun tekemistä. Yhteen pukukokonaisuuteen voi kuulua kaavoitus aivan alusta lähtien, kankaiden ja muiden materiaalien valinnat ja hankinnat (ei niin simppeli juttu, miltä äkkiseltään saattaisi vaikuttaa), puvun valmistus, kankaanpainantaa, värjäämistä, puutöitä, askarteluja, kirjontaa, muovien ja ties minkä materiaalien ennakkoluulotonta käsittelyä, maalamista, viimeistelytekniikoita, ääninauhan kasaamista, esityksen rakentamista... Tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka. Aina tulee jotain uutta jännittävää vastaan. Harrastus, joka ei koskaan käy vanhaksi tai jossa voisi sanoa, että nyt on kaikki tehty ja opeteltu. Jokainen puku tarjoaa jotain uutta haastavaa ja mieltä kutkuttavaa.

Tiivistetysti voisi sanoa, että cosplay opettaa ongelmanratkaisua, erilaisten materiaalien luovaa käsittelyä, kolmiulotteista hahmotuskykyä, käsityövalmiuksia hyvinkin moneen lähtöön, sosiaalisia valmiuksia, ja jopa ilmaisu- ja esiintymistaitoja. Voisi vielä lisätä itsestäänselvyyden; päihteetöntä toimintaa oikeasti hyödyllisen ja kivan asian parissa!"

Tuossa on jollain tapaa saatu koottua myös minun, ehkä myös monen muunkin cossaajan ajatukset. Jollain tapaa minua todella ärsyttää se, että en saa osallistua ringette-kauden aikana moneenkaan cosplay-tapahtumaan/miittiin. Okei, onhan niitä joitakin harvoja vapaa päiviä mutta eihän nuo miitit/tapahtumat niihin osu. Ja vaikka osuisi olisi minulla silti niinkin hullu mahdollisuus CosplayGaalan kanssa että: Lauantai-aamulla Helsinkiin Gaalaan. Sehän kestää vain muutaman tunnin ja loppuukin jo mitä luultavammin klo 13. Minulla siis olisi aivan rattoisasti aikaa nousta bussiin ja huristella sillä Espoon jäähallille (kun bussilla vielä sattuu olemaan jäähallin lähettyvillä yksi pysäkki mihin se pysähtyy), kun siellä hallilla pitäisi olla 16.30 kun peli alkaisi klo 18. Mutta ei, en saa lähteä Gaalaan. Frostbitekin jää yksipäiväiseksi vain sen takia, että lauantaina minulla sattuu olemaan peli, josta saa jäädä pois vain jos on pää kainalossa... ;_; Harmittaa. Joukkueurheilijat ymmärtävät ainakin, miksei muutkin.

Mutta lopettakaamme tämä ragetus vähän iloisemmin. Olen tässä koittanut miettiä mitä ihmettä cossaan ensi vuonna, jolloin starttaa minun kakkosvuoteni cossaamisen parissa. Jotkut puvut ovat ihan selviä, koska olen ilmoittautunut eri ryhmiin, ja onhan minulla myös yksi omakin ryhmä heti alkuvuodesta. Mutta, mietin vielä jonkin aikaa, ennen kuin julkaisen vuoden 2013 conit ja cosplay-puvut. Pidän teidät jännityksessä. Siihen asti, sayonara! ~~